Utter confusion

Okay, it seems everything is finally coming together. All the application forms are filled and ready to be scanned and then slammed to form one big pdf-file. I feel dehydrated from all this nervous sweating.

The only thing still bothering me is the chest x-ray to which we have yet to receive answer to, and JASSO-scholarship. In the HUSTEP application there is one place where they ask if I would like to apply for it. Of course I do but is marking it as a ”yes” in one place all that is required? On other websites they require official report of income and another motivation letter. We’ll see how it goes.

Now, I’m off to scan these bad boys and hopefully after that I can finally focus on my bachelor’s thesis. Sigh.

EDIT// All documents send on February 25th. Now all I can do is wait.

Panic! at the international relations office

Right, switching to English for the sake of… every non-Finnish speaker ever. Which basically means the whole rest of the world and some remote parts of this god-forsaken country we do not wish to talk about. I’m looking at you Åland, you big Swedish-speaking traitor.

So back to the actual topic, let me tell you, the title reveals it all. When I confirmed my exchange from SoleMOVE in January I was given instructions not to do anything before I’ve been contacted by our international relations coordinator and given further instructions. Of course I was like Yeah, no problem! I trust you guys!

Big mistake. Never trust anyone to do anything for you if you want it done properly.

So there I was, calmly looking through Hokkaido University web-page out of general interest of a place where I’m going to spend my next year, and then I saw that the application deadline for the HUSTEP-program is February 19th. When I realized this, it was February 15th. At this point I was sweating, cursing and just generally hyperventilating because FUCK YOU international office for not doing your goddamn job. So after I went there and explained my situation to them in more or less frustrated manner, the coordinator send an email to Japan so that the deadline was pushed until 29th of February.

After this it has been a battle of wills between me and a staggering pile of papers. For the HUSTEP application you need:

  • HUSTEP application form (4 pages)
  • Recommendation letter from an academic supervisor
  • Certificate of Health
  • Certificate of Enrollment
  • Official transcript of academic records
  • Study plan
  • Statement of English skills
  • Photocopy of your passport
  • 3 passport-photographs (40mmX30mm)

It seems that Japan wants to know everything about me. In the application form there were questions about my studies (obviously) but also work and family. Why do they want to know the age of my mother? What’s that got to do with anything?

For the recommendation letter I asked my bachelor’s thesis supervisor to write it because I have worked with her the longest. I just hope she doesn’t secretly hate me.

I had to get a private doctor’s appointment for the Health Certificate because of course our school doctor was booked full until middle of March. Thanks international office for pointing out that I needed to make an appointment literally days before the deadline. Just couldn’t do it any later, now could you? I hope that messing with exchange students like makes you feel good about yourself. Moving on! So I had to pay 56 euros for a private doctor to sign me a paper that says I’m perfectly healthy. However, there was a part that asked the doctor to ”comment on the result of chest x-ray” which I obviously haven’t taken. I just had him write ”In Finland we don’t take chest x-rays unless we’re suspecting an illness”, so I hope that’s going to cover for it. Of course I have asked if I need the x-ray from my coordinator but she was none the wiser (what a fucking surprisé!) but promised to get back in touch in case I needed to have it. I’m certainly not the first person to apply to Japan from Lapland Uni, am I? What is up with this not-knowing-a-fucking-thing about anything?

Statement of English skills has proven problematic as well. Because I’m reluctant to pay 100 euros to take the official test (not that I have enough time to get it done anyway… did I say I hate our international office already because I have this need to state it out loud again), so I’m going to need a statement from my English teacher confirming that my English skills are on C1-level, and I’m going to add my certificate of bilingualism in the bunch as well. Just for the heck of it. Maybe it makes a difference. I was told that the statement was going to be enough but I am still a bit edgy about trusting the coordinators…

passikuva

And of course, here are my new passport pictures. Yay! Japanese use this weird size that thankfully wasn’t difficult to order. I did ask the photographer if I needed to have my hair down for the picture or if it was okay to have it tied up, and he just gave me this look of you cannot possibly fathom the immensity of the fuck I do not give so I just decided to shut up and get the whole thing over with. It turned out pretty well but I am very confused as to why my other eyebrow is longer than the other and I have never noticed. Also, my hair has a mind of it’s own and apparently today was a clown-hair day. Charming.

So as all the documents are slowly but surely getting filled, the next few days are going to be all about running back and forth between my dad’s scanner and home. Awesome. I’ll try to keep the blog updated with the process, so I’m going to make a post again when the application has been send.

Ensiaskeleita kohti vaihtoa

mieeeee.jpg

No niin… Ilmeisesti se on aika viimeinkin pistää blogi pystyyn vaihtoonlähdon kunniaksi. Olen tosiaan rovaniemeläinen 21-vuotias yliopisto-opiskelija, ja toivottavasti lähdössä syyskuussa 2016 Hokkaidoon, Japaniin vaihto-opiskelemaan. Tällä hetkellä hyväksytty vastaus on tullut omalta yliopistolta ja seuraavaksi odotellaankin sitten vastausta Japanin päästä, joten lähdön tulisi varmistua lopullisesti huhtikuun paikkeilla.

Tuntuu jotenkin pakolliselta antaa heti alussa tietopläjäys itsestäni, joten koettakaa kestää. Jos ei kiinnosta, niin olkaa hyvä ja skipatkaa.

Itselläni Japaniin lähtö on ollut haaveena jo yläasteelta lähtien, vaikka en koskaan ollut täysin varma miksi sinne lähtisin ja mitä tekemään, mutta suunnitelmat ovat onneksi selkiytyneet tässä vuosien varrella.

Rovaniemellä olen opiskellut nyt kolme vuotta politiikkatieteitä ja tarkoituksena olisi saada myös kanditaatintutkielma valmiiksi ennen vaihtoa. Neljännelle vuodelle eli vaihto-opiskelu vuodelle olen tarkoituksella jättänyt siis sivuainekokonaisuuden verran opiskeluja (n. 60 op). Koska Japanissa vaihto-opiskelijan tulee opiskella vähintään 25 op lukukautta kohden, tulee minulla toivottavasti olemaan vuoden jälkeen kasassa vähintään se 50 op, jotka tulevat muodostamaan sivuainekokonaisuuden ’Studies Abroad’. Vaihtovuosi tulee olemaan toivottavasti myös vähän rennompi opiskeluvuosi, sillä kaipaisin kyllä hengähdystaukoa. Suoritin IB-lukion kolmessa vuodessa, pääsin heti seuraavana syksynä yliopistoon, ja olen ollut nyt yliopistossa ja töissä yhtäaikaa kolmen vuoden ajan. Pikku breikki olisi paikallaan, jottei tämä elämä mene ihan pelkäksi suorittamiseksi.

Olen hakemassa Hokkaidoon HUSTEP-ohjelmaan, jossa opiskelu tapahtuu englanniksi ja josta olen valikoinut kursseja opintosuunnitelmaani Aasian politiikan ja sosiologian aihealueilta. Kerron kurssien sisällöstä ehkä tarkemmin myöhemmin. HUSTEP-kurssien lisäksi aion tietysti opiskella Japanin kieltä, jota osaan pelottavan vähän verrattuna siihen, että kohta tällä kielellä pitäisi selvitä jokapäiväisessä kanssakäymisessä. Apua. Mainitsemisen arvoisena voisi ehkä pitää sitä, että olen käynyt yliopiston tarjoamat japanin kurssit ennen kuin edes hain Hokkaidoon. Kielitaitoni on silti varmasti huonompi kuin japanilaisen tarhaikäisen muksun.

Lapin yliopiston vaihtohaku hujahti kerralla päin näköä. Koska olin suurimman osan joulukuusta töissä, lähetin hakemuksen vasta ihan viimeisenä hakupäivänä 31.12.2015. Pieni vinkki? Älkää koskaan jättäkö hakua viimeiselle päivälle. Jos skannerini olisi päättänyt irtisanoa sopimuksensa, minulta olisi haku jäänyt kokonaan välistä. Onneksi kaikki sujui kuten pitikin ja paperit lähtivät ajoissa matkaan. Ensimmäisen vaiheen hakuun tarvittiin motivaatiokirje, opintosuunnitelma ja opintosuoritusote.

Olen tällä hetkellä hieman hukassa seuraavan hakuvaiheen kanssa, koska minulla on paljon kysymyksiä joiden kanssa tiedekuntani kv-vastaava ei osannut auttaa, joten odottelen tässä että pääsen henkilökohtaiselle tapaamiselle jonkun kanssa joka vastaa Japaniin lähtijöistä. Suurimpana huolena on tällä hetkellä kielitodistus. Todistukseksi kelpasi ensimmäisessä hakuvaiheessa opintosuoritusote, josta näkyy että olen suorittanut englanninkielen kurssit yliopistolla onnistuneesti ja B2 tasoa vastaavasti. Yleensä tässä vaiheessa varataan aika Helsingistä viralliseen kielitasotestiin, jonka tulokset lähetetään tietysti kohdeyliopistoon. Mutta koska olen vaikea tapaus haluaisin tehdä asiat erilailla: sain IB:ltä valmistuessani kaksikielisyys-todistuksen, mikä periaatteessa todistaa että olen täysin kykeneväinen kommunikoimaan ja opiskelemaan englanniksi, sekä kääntämään tekstejä. IB:n sivuilla myös lukee, että valmistuminen tarkoittaa sitä, että opiskelija puhuu, kirjoittaa ja ymmärtää englantia vähintään B2-tasoisesti. Mutta koska IB:ltä valmistuminen ei myöskään vapauttanut minua yliopiston englanninkursseista, pelkään pahoin ettei se auta minua tässäkään tilanteessa. Toisinsanoen: my degree is worthless.

Muita huolenaiheita minulla on esimerkiksi viisumin kanssa, koska en ole sellaista koskaan ennen hankkinut, sekä tietysti apurahojen hakemisen kanssa. Mistä haen? Mitä haen? Koska haen? Koska HUSTEP:in esittelysivuilla suositeltiin hakemaan JASSO-apurahaa, ajattelin hakea ainakin sitä. Muut apurahan hakupaikat ovat vielä auki, eikä niitä voida edes hakea ennen kuin Japanista tulee ilmoitus että minut on varmasti hyväksytty opiskelemaan. Lisäksi päässä pyörii paljon käytännönjärjestelyihin liittyviä kysymyksiä: Mihin poikaystäväni muuttaa sillä aikaa kun itse olen ulkomailla? Mihin kaikki tavarani laitetaan ja miksi helvetissä omistan näin paljon tavaraa? Mitä pakkaan mukaan? Koska voin ostaa lentoliput? Mihin menen asumaan Hokkaidossa ja paljonko vuokrani maksaa? Mitä jos kuolen siellä nälkään koska en osaa kokata japanilaisilla raaka-aineilla (ei sillä että osaisin muutenkaan laittaa ruokaa)?

Niin paljon kysymyksiä. Niin vähän vastauksia.

Nyt 5.2.2016 sain omalta yliopistoltani viestin, että hakemukseni on hyväksytty, mikä kuulemma tietää hyvää. Yleensä jos oma yliopisto hyväksyy hakemuksen, se tullaan mitä luultavimmin hyväksymään myös kohdeyliopistossa? Tällaista huhua olin kuulevinani. Sitä odotellessa päätin siis pistää tämän blogin pystyyn, jotta 1) en unohda sitä tehdä myöhemmin, ja koska 2) ajattelin että joku saattaisi olla kiinnostunut hakuprosessista kokonaisuutena.

Koetan päivitellä blogia kun hakuprosessissa tapahtuu jotain mainitsemisen arvoista, ja myöhemmin tietysti Japanissa siitä miltä maailma näyttää auringonnousun maassa.